norjankielinen

Finnish

Etymology

norjan kieli +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈnorjɑnˌkie̯linen/, [ˈno̞rjɑ̝ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): nor‧jan‧kie‧li‧nen
  • Hyphenation(key): norjan‧kieli‧nen

Adjective

norjankielinen

  1. Norwegian-speaking.
  2. Expressed in the Norwegian language.

Declension

Inflection of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative norjankielinen norjankieliset
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
illative norjankieliseen norjankielisiin
singular plural
nominative norjankielinen norjankieliset
accusative nom. norjankielinen norjankieliset
gen. norjankielisen
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
inessive norjankielisessä norjankielisissä
elative norjankielisestä norjankielisistä
illative norjankieliseen norjankielisiin
adessive norjankielisellä norjankielisillä
ablative norjankieliseltä norjankielisiltä
allative norjankieliselle norjankielisille
essive norjankielisenä norjankielisinä
translative norjankieliseksi norjankielisiksi
abessive norjankielisettä norjankielisittä
instructive — norjankielisin
comitative — norjankielisine
Possessive forms of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative norjankieliseni norjankieliseni
accusative nom. norjankieliseni norjankieliseni
gen. norjankieliseni
genitive norjankieliseni norjankielisteni
norjankielisieni
partitive norjankielistäni norjankielisiäni
inessive norjankielisessäni norjankielisissäni
elative norjankielisestäni norjankielisistäni
illative norjankieliseeni norjankielisiini
adessive norjankieliselläni norjankielisilläni
ablative norjankieliseltäni norjankielisiltäni
allative norjankieliselleni norjankielisilleni
essive norjankielisenäni norjankielisinäni
translative norjankielisekseni norjankielisikseni
abessive norjankielisettäni norjankielisittäni
instructive — —
comitative — norjankielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative norjankielisesi norjankielisesi
accusative nom. norjankielisesi norjankielisesi
gen. norjankielisesi
genitive norjankielisesi norjankielistesi
norjankielisiesi
partitive norjankielistäsi norjankielisiäsi
inessive norjankielisessäsi norjankielisissäsi
elative norjankielisestäsi norjankielisistäsi
illative norjankieliseesi norjankielisiisi
adessive norjankieliselläsi norjankielisilläsi
ablative norjankieliseltäsi norjankielisiltäsi
allative norjankielisellesi norjankielisillesi
essive norjankielisenäsi norjankielisinäsi
translative norjankieliseksesi norjankielisiksesi
abessive norjankielisettäsi norjankielisittäsi
instructive — —
comitative — norjankielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative norjankielisemme norjankielisemme
accusative nom. norjankielisemme norjankielisemme
gen. norjankielisemme
genitive norjankielisemme norjankielistemme
norjankielisiemme
partitive norjankielistämme norjankielisiämme
inessive norjankielisessämme norjankielisissämme
elative norjankielisestämme norjankielisistämme
illative norjankieliseemme norjankielisiimme
adessive norjankielisellämme norjankielisillämme
ablative norjankieliseltämme norjankielisiltämme
allative norjankielisellemme norjankielisillemme
essive norjankielisenämme norjankielisinämme
translative norjankieliseksemme norjankielisiksemme
abessive norjankielisettämme norjankielisittämme
instructive — —
comitative — norjankielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative norjankielisenne norjankielisenne
accusative nom. norjankielisenne norjankielisenne
gen. norjankielisenne
genitive norjankielisenne norjankielistenne
norjankielisienne
partitive norjankielistänne norjankielisiänne
inessive norjankielisessänne norjankielisissänne
elative norjankielisestänne norjankielisistänne
illative norjankieliseenne norjankielisiinne
adessive norjankielisellänne norjankielisillänne
ablative norjankieliseltänne norjankielisiltänne
allative norjankielisellenne norjankielisillenne
essive norjankielisenänne norjankielisinänne
translative norjankieliseksenne norjankielisiksenne
abessive norjankielisettänne norjankielisittänne
instructive — —
comitative — norjankielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative norjankielisensä norjankielisensä
accusative nom. norjankielisensä norjankielisensä
gen. norjankielisensä
genitive norjankielisensä norjankielistensä
norjankielisiensä
partitive norjankielistään
norjankielistänsä 		norjankielisiään
norjankielisiänsä
inessive norjankielisessään
norjankielisessänsä 		norjankielisissään
norjankielisissänsä
elative norjankielisestään
norjankielisestänsä 		norjankielisistään
norjankielisistänsä
illative norjankieliseensä norjankielisiinsä
adessive norjankielisellään
norjankielisellänsä 		norjankielisillään
norjankielisillänsä
ablative norjankieliseltään
norjankieliseltänsä 		norjankielisiltään
norjankielisiltänsä
allative norjankieliselleen
norjankielisellensä 		norjankielisilleen
norjankielisillensä
essive norjankielisenään
norjankielisenänsä 		norjankielisinään
norjankielisinänsä
translative norjankielisekseen
norjankieliseksensä 		norjankielisikseen
norjankielisiksensä
abessive norjankielisettään
norjankielisettänsä 		norjankielisittään
norjankielisittänsä
instructive — —
comitative — norjankielisineen
norjankielisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.